Maringa VH15-209-0024 KERJ-III, KTK-III
- ruunikko irish sport horse -tamma (25% ID)
- syntynyt 01.02.2015 (14 vuotta), säkäkorkeus 167 cm
- omistaja Rivel Sporthorses (VRL-06725), kasvattaja Carrel Horses
- kenttäpainotteinen, koulutustaso CIC2, 2419.88 op. (taso 6/5)
| Carrel Inertia trakehner ruunikko 170 cm |
Initiative xx prn 172 cm |
| Caratia trak 163 cm |
|
| Marina irish sport horse 50% vaaleanpunaruunikko 165 cm |
Casey's Heulyn ID prn 164 cm |
| Madame Derwena xx xx rnkm 166 cm |
KERJ-III Maaliskuu 2021, 81 pistettä KTK-III Kesäkuu 2015, 60 pistettä
Jälkeläiset
- Irish sport horse -tamma Rivel Winona Sioux, syntynyt 05.03.2015 orista Carnlough Drizzle
Luonnekuvaus
Käsitellessä Maringa on kiltti, kuten hyvin koulutetun hevosen pitääkin olla. Taluttaessa se kävelee reippaasti, joskus hieman liiankin. Tamma on seurallinen ja hoitaessa se tykkää rapsutuksista, etenkin jos joskus sattuu saamaan jotain hyvää.
Ratsastaessa Maringa on suht koht simppeli ja "straightforward". Se on hyvin koulutettu, eikä mitenkään erityisen herkkä, joten se sopii myös hieman kokemattomampien alle. Kokenut ratsastaja saa kuitenkin kaivettua tammasta esiin kunnon kilpapelin, jolla on helppo suorittaa temput jos toiset.
Sileällä Maringa tepsuttaa menemään, yleensä jo miltei automaattisesti oikein päin, mikäli ratsastaja nyt yhtään tietää, mitä selässä tehdään. Enemmän tarvitaan sitten siihen, että tamma alkaa oikeasti astua alleen ja käyttää selkää, eikä vain kulje nätissä nyökyssä. Maringalla on keskiverrot keskiaskellajit, jotka riittävät kenttäkilpailuiden kouluradoilla ihan hyvin. Tamma pitää kevyestä tuntumasta kädellä, joten liian kovat tai äkilliset otteet syövät helposti sen motivaatiota.
Hypätessä tamma on hieman enemmän dieselmallia kuin nopeasti kiihtyvä, mikä on ehkä päätekijä siinä, että sillä hyppääminen on helppoa. Kun esteet kohoavat yli metriin, saattaa tammasta aistia hieman innostusta ja hieman enemmän kontrollia tarvitaan kokonaisen radan hyppäämiseen. Tamma tulee mieluummin hieman lähelle esteitä kuin jää kauas, mikä on hyvä muistaa, jos mielii päästä nollilla maaliin asti.
Maastossa Maringa on kuin juna! Etenkin laukkatreenissä ja maastoradalla väleissä tamma laukkaa tasaista laukkaa korvat hörössä. Joskus tämä vaihde saattaa helposti jäädä päälle, ja ennen esteitä pitääkin ottaa kunnon kontrolli, että tehtävistä selvitään hengissä. Vesieste on ollut Maringalle aina aavistuksen haastava, ja siellä se tarvitsee erityisesti tukea. Etenkin alashyppy veteen on sellainen, mihin matka voi helposti kompastua. Riittävän rauhallinen vauhti, mutta silti aktiivinen laukka yleensä auttaa selviämään vedestäkin.
Sukuselvitys
Maringan isä Carrel Inertia oli ensisijaisesti estehevonen. Se kilpaili nuorten hevosten luokissa 6- ja 7-vuotiaana 135-tasolle asti, jonka jälkeen se kantakirjattiin. Muutaman vuoden jälkeen Inertia myytiin 10-vuotiaana juniorille kilpailukäyttöön ja ruunattiin. Inertian ostanut poika innostui esteratsastuksen lisäksi kenttäratsastuksesta, ja parivaljakko kilpaili Irlannissa kansallisissa kenttäkilpailuissa yhden ja kahden tähden tasolla. Inertian aktiivinen kilpaura loppui 14-vuotiaana ja se siirtyi harrastekäyttöön, johon se toki sopi mukavan luonteensa ja hyvän koulutuksen vuoksi mainiosti. Orilla on yhteensä kymmenkunta jälkeläistä, joille kaikille se on periyttänyt hyvää luonnetta. Maringa oli jälkeläiskatraasta viimeisiä, ja luonne olikin tärkein syy orivalintaan, vaikka urheilullisillakin meriiteilläkin oli painoarvoa.
Initiative xx syntyi laukkatallille, mutta myytiin eteenpäin jo ennen ensimmäistäkään laukkastarttia – orilla ei ollut lainkaan halua juosta. Näyttävä ja suurikokoinen ori päätyikin uudelleenkoulutuksen kautta kilpailemaan esteille, ja starttasi parhaimpina vuosinaan jopa 130 cm luokissa. Sitä käytettiin jonkun verran estehevosjalostukseen, kun haluttiin lisäverta. Jalkaongelmien vuoksi orin aktiiviset vuodet jäivät lyhyeksi, mutta se nautti vuosiaan elämästään oloneuvoksena.
Isänemä, trakehnertamma Caratia kilpaili Irlannissa mestaruustasoa myöten useiden vuosien ajan. Se tuli ratsastajansa talliin 5-vuotiaana muutamat kilpaillut kilpailleena, ja ratsukko nousi yhdessä mestaruustasolle. Tamma sai uransa aikana useita sijoituksia 140-145-tasolta. Sen parhaimpia ominaisuuksia olivat suuri sydän hyppäämiseen, jolla se otti takaisin sen, mitä kilpakumppaneilleen pienestä koostaan hävisi. 13-vuotiaana tamma myytiin jalostuskäyttöön Carrel Horsesille ja se jätti maailmaan 3 ihanaa varsaa, jotka kaikki menestyivät esteradoilla jossain määrin.
Emä, irish sport horse Marina sai kaksi varsaa jo ennen kilpauransa aloittamista. Tamma asui koko elämänsä kasvattajallansa, joka myös kilpaili sillä. Myöhäisestä kilpauran aloituksesta, vasta 7-vuotiaana, tamma menestyi suhteellisen hyvin pienissä kansainvälisissäkin kilpailuissa yhden tähden tasolla. Tammalla oli suhteellisen kipakka luonne, mutta tulisuuttaan se ei periyttänyt kummallekaan varsalleen. Marina jouduttiin valitettavasti lopettamaan suhteellisen aikaisin laitumella tapahtuneen onnettomuuden takia, jo 12-vuotiaana.
Irlannintyöhevosori Casey's Heulyn valikoitui Marinan isäksi ihan puhtaasti rotunsa perusteella. Ori oli lähinnä harrasteratsuna, mutta kilpaili hieman matalalla tasolla kenttäratsastuksessa. Ori oli rakenteeltaan melko raskas, joka tietysti tuli vastaan urheilullisina rajoitteina. Sillä oli silti lempeä luonne, mikä harmillisesti ei juuri periytynyt sen ainoalle varsalle, Marinalle.
Emänemä Madame Derwena xx aloitti uransa laukkahevosena ja ehtikin laukata kilpaa yhden kauden, mutta tulokset eivät olleet kovin mairittelevia. Tästä syystä tamma myytiin projektiksi nuorelle tytölle, joka sisäänratsasti tamman onnistuneesti, ja kilpaili sillä hieman. Seuraavassa kodissa tamman tie kilpakentillä vei aina yhden tähden tasolle asti. Madame Derwena menestyi kenttäkilpailuissa siinä mielessä hyvin, että se yleensä hyppäsi rataesteet ja maaston puhtaasti, eikä maaston enimmäisaikaan ehtiminen tosiaan ollut ongelma. Tamma ei ollut kovin lahjakas koulupuolella, joten prosentit eivät koskaan nousseet kovin korkeiksi, mistä syystä myöskään sijoituksia ei kovin paljon irronnut.
Näyttelymenestys
02.05.2015 VSN - Granstad - 3/14, RCH (35p.) - tuom. taffel
Päiväkirjamerkinnät
08.03.2021 Kestävyysharjoittelua
Maringa tuijotti minua, kun ilmestyin sen tarhan portille utuisena iltapäivänä. Tänään oli tarkoitus tehdä kestävyystreeni, eli rivakan varustamisen jälkeen suuntasin tamman turvan kohti Rivelin laukkarataa. Kävelin pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen ravailin innosta puhkuvalla tammalla. Kevyet laukat, jonka jälkeen siirryin tekemään mäkitreeniä. Otin kolme mäkilaukkaa pienillä tauoilla, ja sillä saatiinkin tamman sykettä hyvin ylös. Mäkien jälkeen kävelin pidemmän pätkän, jonka jälkeen otin pidemmän pätkän reipasta laukkaa. Kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen tamma puuskutti jo ihan tosissaan. Jäähdyttelin sen kevyessä ravissa ja käynnissä, tamma kulki jo letkeästi alun intoilun sijaan. Kävellessä tamma pärski tyytyväisenä. Treenin jälkeen vein tamman pesulle, ja se sai huolellisen shampoopesun häntää myöten.
04.02.2021 Maastoestevalmennus
Maastoestepäivä! Maringa tuhisi innoissaan, kun varustin sen maastoreleisiin – se tunnisti kenttäsuojista ja bootseista, että kohta tapahtuisi jotain mukavaa. Verryttelin tamman hyvin ja rupesimme sitten ottamaan valmentajamme kanssa verryttelyhyppyjä. Muutamien tukkien jälkeen teimme jo lyhyen radan tutustumisluokan ja helpon esteillä. Rata sisälsi tukkeja, pöytiä, muutaman yhdistelmän ja avohaudan. Veteen emme kuitenkaan vielä menneet. Rata sujui hyvin, joten siirryimme eteenpäin coffinesteelle. Teimme ensin pari kertaa puolicoffinin, eli avohauta ja tukki. Maringa vaati hieman tukea, mutta hyppäsi lopulta rohkeasti. Koko coffinin tulimme myös kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla meno oli jokseenkin jännittynyttä, mutta toisella kerralla tamma rentoutui. Viimeiseksi suuntasimme vesiesteelle, mikä on aina ollut tammalle hieman haastava. Laukkailimme muutaman kerran veden läpi ja otimme tukkeja ylös ja alas vedestä, jonka jälkeen siirryimme tekemään vesiyhdistelmää. Alamäkeen tukki suoraan veteen, kolme laukkaa ja tukki saarella, neljä laukkaa ja tukki pois vedestä. Ensimmäisellä kerralla ei mennyt ihan putkeen, ensimmäiseen väliin tuli epäröivät 4 laukkaa ja toiseen väliin piti hieman ampua, että pääsi neljällä perille asti viimeiselle tukille. Toisella yrityksellä tajusin tukea Maringaa hieman paremmin ensimmäisessä välissä, ja saimme halutut askelmäärät. Sitten vielä alashyppy veteen, laukka veden läpi ja ulos vedestä kapea tarkkuuseste. Yllätyksekseni tamma suoritti alashypyn hyvin heti ensimmäisellä yrityksellä ja pääsimme tarkkuusesteenkin ilman moitteen sanaa. Hieno tamma!
11.10.2020 Kouluvalmennus
Tänään koulutreeniin pääsi Maringa. Pitkien alkukäyntien jälkeen verryttelin itsenäisesti kevyessä ravissa ja muutaman kierroksen laukassakin. Kun valmentajamme saapui, aloitimme heti työskentelyn laukassa. Otimme tamman keskiympyrälle ja lähdimme kokoamaan laukkaa tekemällä harjoituspiruetin alkuja. Aloitimme pienentämällä ja suurentamalla ympyrää, ja aina pienentäessä kevyt kokoaminen. Pikkuhiljaa siirryimme pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle, ja ajatus piruettia kohti, ihan muutama askel kerrallaan. Maringa yritti ja suoritti hienosti. Kun olimme tyytyväisiä laukkatyöskentelyyn, Maringa oli jo niin hyvin läpi ja lavat auki, että otimme ravissa hieman siirtymisiä keski- ja harjoitusravin välillä. Ei pitkiä pätkiä ravissakaan, mutta selkeät ja napakat siirtymiset. Maringa liikkui hyvin ja työskenteli kroppansa läpi. Tähän olimme tyytyväisiä ja rupesimme lopettelemaan tältä päivältä.
02.06.2015 Maastoestevalmennus
Ensimmäiset maastotreenit ikinä. Olin kyllä ylittänyt Maringan kanssa maastolenkkien ohessa pieniä tukkeja, mutta nyt ensimmäistä kertaa valmentajan silmien alle. Hän halusi ensin nähdä tamman laukkaavan ylä- ja alamäkiä, nähdäkseen sen tasapainoa hieman, jonka jälkeen ylitimme pieniä tukkeja. Sen jälkeen veimme Maringan pienimmälle avohaudalle, joka treenipaikasta löytyi. Ja mitä vielä, tamma ei katsonut sitä ollenkaan! Tulimme ensin käynnissä, sitten ravissa, ja lopuksi laukassa. Ylitimme vielä toisenkin, isomman avohaudan ilman ongelmia. Sen sijaan vedestä tuli sen verran iso ongelma, että tänään kun lopulta pääsimme veteen, tyydyimme vain ravaamaan tamman kanssa lammikon läpi useita kertoja. Kotiläksyksi saimme käydä useamman kerran viikossa vesiesteellä, että tamma tottuisi siihen. Olin silti todella ylpeä pienestä ja sen hyvästä suorittamisesta!