Moorwick
Ponies

Tervetuloa eliittiponien valtakuntaan

"Mitä järkeä edes on opiskella tuplamaisteriksi, kun ensinnäkin mulla on jo yksi tutkinto, ja toiseksi en mä kuitenkaan voi käyttää näitä tietoja hyödyksi sitten kun meen töihin, kun en osaa yhtään mitään?! Miksi ei ihminen voi tyyliin muuttaa jonnekkin nummille ja ostaa tallillisen poneja, jos haluaa?"

Makuuhuoneen täyttivät äkäiset tuhahdukset ja niiskutukset, kun väänsin työpöydän ääressä itku silmässä palautettavia laskareita jälleen kerran viimeisenä iltana. Muistutus lähestyvästä deadlinesta kimmelsi kirkkaan punaisena tietokoneen ruudulla. Kumppanini katsoi minua pitkään suoraan silmiin, yhtä rauhallisena kuin aina, ja avasi sitten suunsa. "Jos se on se mitä oikeasti haluat, niin sä voit tehdä niin." Hän taisi katua sanomaansa heti saatuaan lauseen päätökseen, ainakin hänen kasvoillaan alkoi näkyä selvä järkytys samaa tahtia, kuin minun suupieleni nousivat kohti korviani.

Niin alkoi Moorwick Poniesin tarina – kiitos etätyömahdollisuus ja asuntolainasäästöt! Tarina etenee tästä eteenpäin melko tyypillisen kaavan mukaan: pian hallussamme oli vanha, kipeästi remonttia kaipaava hevostila asuinrakennuksineen Ison-Britannian nummilta, tarkemmin Southern Moorwickin alueelta. Niillä lähdettiin liikkeelle. Tallin suhteen laitoimme heti avaimet saatuamme hösseliksi, ja pian sisätilat hohtivat uutuuttaan ja ulkopuolikin oli kunnostettu. Asuinrakennus (ja muuttolaatikot) saivat sen sijaan odottaa hieman pidempään. Mutta tässä vaiheessa uskalsi jo sanoa, ettei unelma ollut enää kovin kaukana, sillä enää tarvittiin ponit tallia täyttämään.