Emporium Ares
|
|
Toukokuu 2021: KERJ-II (96 pistettä)
Ares on jo nuorelta iältä asti ollut vallan hyvin oman arvonsa tiedostava ori. Ori tuli meille kenttäratsastuksessa kilpailevan Team JT:n kautta, jossa se oli myös syntynyt. Ori oli sisäänratsastettu, kun se tuli Riveliin: sillä oli myös hypätty pieniä tukkeja ja käyty vedessä, joten ihan nollasta ei tarvinnut aloittaa. Alussa ihmettelin, miten ihmeessä JT:n ratsastajat olivat sen koulutuksessa onnistuneet – Areksen mielestä nimittäin lahjattomat treenaavat ja vain tositilanteessa se näyttää oikeat taitonsa, muuten se kulkee lähestulkoon säästöliekillä. Tallissa se tietää olevansa koko tallin valtias, eikä myöskään jätä sitä kuuluttamatta. Nuoresta asti ori oli voimakas ja sillä oli laadukkaat liikkeet, mutta kaikki muu olikin sitten hieman haastavaa. Monet sen nuorena nähneet yllättyivätkin myöhemmin, miten mallikas hevoskansalainen siitä lopulta tuli.
Ares on yksi niitä hevosia, joiden kanssa on ihana työskennellä silloin, kun se haluaa suostua yhteistyöhön. Onneksi vanhemmiten suurin osa päivistä ovat tällaisia; joskus nuorempana tahtojen taistelua saattoi aiheutua esimerkiksi siitä, missä vauhdissa edetään ja mihin suuntaan. Ori on melkoisen kaavoihin kangistunut arkensa suhteen, eikä kotona saisi mikään muuttua. Vieraassa paikassa se ei toisaalta stressaa turhia, vaan katselee meininkiä herrasmiesmäisen rauhallisesti.
Kouluratsastuksen hinkkaus ei ole orin mielipuuhaa. Areksen mielestä asiat voitaisiin tehdä vähän sinne päin, eikä ole sen arvoista, että asioita tehdään uudestaan ja uudestaan. Joskus tylsistyessään se saattaa keksiä pientä omaa ohjelmaa, mutta kunhan vaihtelee tehtävää tarpeeksi usein ja pitää orin mielenkiinnon ratsastajassa, niin yleensä treenit onnistuvat hyvin. Areksen luonteelle sopii hyvin se, että alku- ja loppuverryttelyt hoidetaan metsässä ja kentällä tai maneesissa otetaan tehokas 20-30 minuutin treenipätkä, silloin sen mielenkiintokin pysyy tekemisessä.
Hyppääminen on aina ollut Areksen mielipuuhaa. Se ei kuitenkaan varsinaisesti kuumu tai innostu etenkään pienillä esteillä – korvat ovat aina tiukasti eteenpäin, mutta tahti ei muutu. Puomeilla ja pienilläkin esteillä Ares asettelee jalkansa tarkasti eikä halua koskea puomeihin. Isommilla esteillä vauhti saattaa kiihtyä ja oria joutuu joskus toppuuttelemaan vauhdin suhteen. Puomeja saattaa lisäksi helposti tulla, jos ori pääsee pikkuhiljaa valahtamaan pitkäksi. Napakat kontrollipidätteet siis väleihin, niin esteradatkin sujuvat hyvin.
Maastoradalla Areksen kanssa tulee toisinaan erimielisyyksiä siitä, kuinka kovaa oikein voi mennä esteille. Herra haluaisi puksutella koko maastoradan tasaisen vauhdikasta menoa, mutta tarkkuusesteille vaadittaisiin hieman matalampaa nopeutta ja kokoamista. Joskus siis ennen yhdistelmiä ja muita haastavampia paikkoja vaaditaan muutama napakampikin pidäte, ja vauhtia lienee viisainta hidastaa hyvissä ajoin, että päästään varmasti lähestymään estettä turvallisesta vauhdista.
Suku ja jälkeläiset
| Admiral xx englantilainen täysiverinen mustankimo 171 cm |
General xx m 169 cm |
| Adessa xx rnkm 164 cm |
|
| Irchana irish draught musta 160 cm |
Irrelevant rn 162 cm |
| Kiradana m 159 cm |
| 15.09.2015 | tamma Rivel Theressa KERJ-II | e. Theia | VRL-06725 |
| 21.09.2015 | ori Rivel Astraios KERJ-II | e. Caral Eritrea | VRL-06725 |
| 04.01.2016 | tamma Castlelyons Conifee | e. Irish Coffifeen | VRL-06725 |
Kun astutetaan, noh, keskinkertainen tamma keskinkertaisella orilla, toivotaan aina kovasti, että varsa perisi molemmilta vanhemmiltaan vain ne parhaimmat piirteet. Tai oikeastaan - usein on enemmän ominaisuuksia, joita varsan ei toivota perivän, kuin niitä joita on. Ares on malliesimerkki siitä, kun varsasta toivotaan maagisesti huipputason kilpuria, vaikka vanhemmat niitä eivät ole missään vaiheessa elämäänsä olleet. Ori on myös malliesimerkki siitä, kun varsalle ihan oikeasti periytyvät juuri ne parhaat ja toivotuimmat ominaisuudet kummaltakin vanhemmalta.
Areksen isä on vahvasti laukkasukua, mutta se itse ei ole koskaan kilpaillut laukkakilpailuissa. Se oli pieni ja keskenkasvuinen ja lopulta treeniin päästessään niin kovapäinen, että sen valmentajat päättivät saman tien antaa sen kasvaa vielä pidempään, kouluttaa sitä hieman ratsusuunnalle ja myydä sitten halvalla pois. Admiral päätyikin amatöörikenttäratsastajalle, joka tosin teki orin kanssa yllättävän hyvää jälkeä taltutettuaan kovapäisen orin ja pääsi kilpailemaan loppujen lopuksi yhden tähden tasolle asti. Koulupuolella Admiral oli aina vaikea, maastossa se meni lujaa mutta hyppäsi aina, mistä tahansa ja miten päin tahansa sattui olemaan. Rataesteillä se ei kunnioittanut tippuvia puomeja ja nappaili niitä mukaansa, mutta kaikista kilpailuista joihin se osallistui, se sai tuloksen - tosin siitä ei puhuta, minkälaisen. Admiralia käytettiin yllättävän paljon jalostukseen, sen kevyt rakenne ja vauhti olivat jotain, johon irlantilaiskasvattajat ihastuivat ja halusivat varsoilleen. Sen varsoissa on muutamia korkeammankin tason kilpureita, jotka tosin ovat erittäin laadukkaista tammoista - kaikki paitsi Ares.
Isänisä General pärjäsi suhteellisen hyvin nuorempana, mutta loukkaantui jo varhain urallaan, eikä enää palannut radoille. Generalilla on vain muutama jälkeläinen, joista osa on täysiä huteja laukkakilpailuiden suhteen, mutta osa pärjäsi isänsä tasoa vastaavasti - suhteellisen hyvin, mutta ei koskaan täysin kärkikahinoissa. General oli käsitellessä oikea herrasmies, myös muita hevosia kohtaan, se kiltti ori tallissa. General lopetettiin jo melko varhain sen terveyden pettäessä.
Isänemä Adessa syntyi suurelle laukkatallille, mutta siirtyi jo nuorella iällä täyspäiväiseen siitoskäyttöön, sillä tamma ei osoittanut sen suurempaa lahjakkuutta laukkaradoille. Adessa periyttikin hyvin korrektia rakennetta, joskin melko hankalaa luonnetta - tamma oli itsekin varsinainen diiva, ja luotti vain muutamaan ihmiseen. Tilan tietyn hevosenhoitajan kanssa tamma oli lauhkea kuin lammas, ja sitä voitiinkin käyttää esimerkiksi nuorten hevosten turvaratsuna ensimmäisellä maastoratsastuksella. Miltei kaikkien muiden alla se oli kuitenkin arvaamaton ja jopa säikky.
Areksen emä Irchana edusti melko kevyttä irish draught-linjaa, ja pystyikin kylmäverisyydestään huolimatta yllättävän notkeisiin suorituksiin. Se kilpaili Areksen isän tapaan amatööriratsastajan alla lukuun ottamatta yhtä kautta, jolloin oli ratsutuksessa. Rauhallinen tamma siirtyi jo aikaisin jalostuskäyttöön, se sai kaksi varsaa, joista toinen päätyi niin sanotusti pihankoristeeksi eräälle maatilalle ja Ares päätyi - no, meille. Varsojensa jälkeen Irchana toimi vielä junioripojan ratsuna, joka sai yllättävän paljon eloa laiskanpulskeaan tammaan, ja kilpailikin sillä helpoissa kenttäkilpailuissa. Parivaljakko pääsi jopa muutamaan otteeseen maastokokeesta maaliin ajassa. Nykyään Irchana on yhä saman junioripojan - joskin ei enää niin juniorin, kotitallilla ja viettää ansaittua loppuelämää laitumella.
Irrelevant on tyypillinen irlannintyöhevosori, sitä on käytetty useissa näyttelyissä ja se on kantakirjattu, mutta muuten se on omistajaperheellensä lähinnä lemmikin asemassa. Ori asuu omistajaperheensä läheisellä pikkutallilla, eikä sillä juuri ratsasteta kuin maastossa. Ori on kuitenkin ratsukoulutettu ja suorittaa helppoja kouluratoja, joskin ei juuri hyppää esteitä. Orilla on useampia jälkeläisiä, joista suurin osa on irlannintyöhevosia sekä muutama irish sport horse.
Kiradana on musta irlannintyöhevostamma, joka syntyi perinteiselle irlantilaiselle kotifarmille. Ikävien perhetapahtumien vuoksi tamma kuitenkin myytiin huutokaupassa paikalliselle hevoskasvattajalle, joka ratsukoulutti Kiradanan ja teetti sillä kolme varsaa. Irchana ja toinen tammavarsa kilpailivat kenttäratsastuksen puolella. Tamman ainoa orivarsa jouduttiin lopettamaan jo nuorella iällä laitumella tapahtuneen onnettomuuden vuoksi.
Näyttelymenestys
01.04.2015 NJ - Rivel Sporthorses - Irish sport horse -orit - irtoSERT, 2/10
Päiväkirjamerkinnät
Estejumppaa 28.2.2021: Tänään konkariherra Ares pääsi mielenvirkistykseksi hyppäämään pientä jumppaa. Aloitin rauhallisilla verryttelyillä ravissa ja laukassa, jonka jälkeen käytimme hyvän hetken apilapuomeihin. Sen jälkeen testasimme vielä kontrollia ympyrällä, jossa oli kavaletit joka sivulla, ja kaikkiin väleihin piti saada tasaiset neljä laukkaa. Kunhan Ares vertyi, ympyräkin sujui moitteetta, joten annoin sen kävellä hetken. Itse hyppäämisen aloitimme seuraavanlaisella yhdistelmällä: 3 innaria, kaksi laukkaa, pieni tasaokseri, kolme laukkaa, 3 innaria. Tulimme yhdistelmää molemmissa laukoissa, ja täytyy myöntää että sekä hevonen että ratsastaja innostuivat hieman. Tuntui ihanalta hypätä Areksen kanssa pitkästä aikaa, hevosella, jonka tuntee kuin omat taskunsa, kun oli hetken keskittynyt nuoriin hevosiin. Innarisarjan jälkeen otimme vielä okserilinjan haltuumme: keskihalkaisijalla neljä pientä tasaokseria joista kaikki kolmen laukan välein. Pääsimme kätevästi vaihtamaan suuntaa aina viimeisellä okserilla, joten tulimme linjaa muutamaan otteeseen, kunnes olin tyytyväinen. Viimeiset kerrat olivat rentoja mutta teräviä, orikin tuntui nauttivan kun pääsi pitkästä aikaa ylittämään hieman puomeja. Loppuverryttelyiden jälkeen kävelyt suoritettiin Areksen iloksi metsäpolkujen puolella.
Maastoestevalmennus 3.4.2020: Tänään oli se päivä. Nimittäin ensimmäinen kunnon kevätpäivä – hiekkamaastorata täysin sulana ja kuivana, ja aika vuoden ensimmäisille maastoestetreeneille! Ares puhisi innoissaan jo kävelessämme muutaman kilometrin matkan valmennuspaikalle. Alkuun laukkailimme hyvän tovin, jotta saimme ylimääräiset kevätjuhlaliikkeet suoritettua alta pois. Sen jälkeen mentiin itse asiaan. Aloitimme pienillä tukeilla ja pöydillä ja siirryimme pikkuhiljaa ylös- ja alashyppyjen pariin. Muutaman lyhyen radan jälkeen, jotka suoritettiin hyyyyvin reippaaseen tahtiin, siirryimme jo tekemään tarkkuustehtäviä. Aloitimme puolicoffinyhdistelmällä, leveä avohauta, josta kolme laukkaa aavistuksen kaarevasti vasemmalle risukulmalle. Ensimmäisellä ylityskerralla vaadittiin minulta hieman hartiavoimia, jotta sain innokkaan orin käännettyä kulmalle, mutta heti perään suoritetulla uusintayrityksellä Areskin tajusi homman juonen. Tarkoituksena ei ollut hypätä tänään paljon, sillä kauden ensimmäiset kilpailut olisivat vasta miltei kuukauden päästä, joten siirryimme seuraavaksi jo vesiesteelle. Alashyppy, tukki keskellä olevalla kumpareella ja tukki ylös vedestä. Ares suoritti yhdistelmän muutaman kerran kuin kokenut konkari joka onkin, joten jätimme tämän viikon treenit tähän. Jäähdyttelin orin rauhallisilla loppuraveilla ja hengitys sai tasaantua kotimatkalla.
Intervallitreeni 27.2.2020: Kohti kisakautta mennään, niin selvä merkki siitä on intervallitreeni! Laukkarata oli viime viikolla sulanut täysin, paikoin hieman märkä, mutta sehän ei meitä Areksen kanssa missään määrin haitannut. Ori liikuskeli hieman käytävällä, kun laittelin sitä kuntoon. Siinä vaiheessa, kun kaivoin kaapista kenttäsuojat ja rupesin suojittamaan oria, se kuopaisi muutaman kerran kärsimättömänä. Mennään jo! Alkukäynneistä asti ori oli hyvin reipas, ja alkuraveissa sai ihan toppuutella. Samoin laukkaa nostaessa tuli pieni ilopukki, mutta vielä pysyteltiin rauhassa laukassa. Verryttelyiden jälkeen otimme viisi kahden minuutin sykliä rauhallista laukkaa ja korkealla sykkeellä. Ares alkoikin puuskuttamaan ihan kunnolla, joten käytin hyvin aikaa loppuravailuihin, että saatiin orin hengitys tasaamaan. Treenin jälkeen Ares pääsi vielä shampoopesulle.