Ardrahan Glendon
|
|
Joulukuu 2021: KTK-II (71 pistettä)
Glen on irlannintyöhevoskasvatukseen painottuneen Ardrahan Farmin ensimmäinen puoliverikasvatti, ja voi vain kuvitella pienessä mielessään, miten erilaista on käsitellä ja kouluttaa työhevosvarsaa ja puoliverivarsaa - jolla on kaiken lisäksi puolet täyttä verta. Kun ajelin maasturillani Ardrahaniin, minua odottikin laitumella varsa, joka oli kolmevuotiaana hieman eri kuosissa kuin useimpien muiden paikkojen kolmivuotiaat, joista olin käynyt varsoja hakemassa. Meinasin jo todeta hampputukkaisen, melko lihaksettoman orin nähdessäni, että tämä taisi olla tässä - mutta jokin sai minut jäämään. Vaikka Glen oli varsin käsittelemättömän oloinen, se oli ystävällinen, eikä sillä tavalla villi, mihin olin useimpien aikaisempien nuorieni kanssa tottunut. Noh, pienen tutustumisen jälkeen päätin mennä riskillä - ja onneksi päätin.
Käsitellessä Glendon on melko helppo, mutta toki ori on aina ori. Sen kanssa kannattaa kävellä reippaasti muiden hevosten ohi, ettei se aloita huutoshowta. Kiinnilaitettuna ori seisoo paikoillaan, ja käyttäytyy mukavasti myös vieraampia käsittelijöitä kohtaan.
Ratsastaessa useampi Glendonin selkään kivunnut ensikertalainen on ihmetellyt sen keveyttä. Emänsä puolelta tulleesta jyhkeydestä ja isänsä puolelta tulleesta korkeudesta huolimatta se ei ole yhtään jyrä ratsastaa. Ori saattaa joskus haahuilla omissa maailmoissaan eikä keskity ihan täysin, tätä tapahtuu etenkin sileällä, mutta sen haltuun saamiseen ei vaadita suuria apuja. Myös hypätessä ja maastoesteillä Glendon on melko tasainen kaveri. Minulle on myös useampaan otteeseen tultu kisoissa ihmettelemään, miten minä, 165 senttinen kukkakeppi pystyn hallitsemaan näin isoa otusta, mutta viimeistään kun epäilijät ovat nähneet meidät maastoradalla yhdessä, ovat puheet loppuneet kuin seinään.
Kilpailuissa Glendonin kanssa kannattaa olla hieman varuillaan, sillä tokikaan orin kanssa ei kannata mennä liian lähelle muita hevosia. Verryttelyssä ori onneksi keskittyy suhteellisen hyvin, vaikkei välimatkaa muihin olisikaan niin paljon. Suorituksen aikana Gleniä pitää saada motivoitua tarpeeksi, jotta sen keskittyminen pysyy ratsastajassa - tämä on etenkin kouluosuudella suurin haaste. Maastossa ori lukitsee esteet yleensä hyvin ja mahdolliset tulevat ongelmat huomaa hevosesta jo kaukaa.
Suku ja jälkeläiset
| Unapologetic xx englantilainen täysiverinen tummanruunikko 175 cm |
Alcantara T xx rn 178 cm |
| Mirga xx trn 169 cm |
|
| Ardrahan Riona irish draught punaruunikko 169 cm |
Larocan rt 171 cm |
| Rosaleen prt 167 cm |
| 10.01.2021 | ori Rivel Galanthis | e. Hartey's Chiral | VRL-06725 |
| 26.01.2021 | tamma Rivel Euthymia | e. Caral Eritrea | VRL-08368 |
| 12.08.2021 | tamma Rivel Cypris | e. Tullyhill Cherinell | VRL-09844 |
i. Unapologetic xx on varsin näppärä ori mitä tulee ratsastamiseen ja kilpailemiseen, se on täysiveriseksi näyttäväliikkeinen ja sillä on kisapää kohdallaan. Se ei stressaa matkoja tai massoja, mutta sen käsiteltävyys ei sitten olekaan mistään parhaimmasta päästä. Isokokoinen ori on käsiteltäessä hyvin reaktiivinen, joten se ei sovi ihan jokaisen käteen. Luonteestaan huolimatta tämä brittiläinen ori on viime vuosina saavuttanut nimeä jalostuksenkin saralla, enemmän voitettuaan pari isompaa eurooppalaista kenttäkilpailua. Sen ensimmäisten vuosien varsat ovat niin ikään menestyneet kisakentillä. 16-vuotias ruunikko on edelleen aktiivisesssa kisakäytössä - joskaan nykyisin ei enää kisata orin huippuvuosien luokissa. Lisäksi ori on käytössä monipuolisesti jalostukseen niin Brittein saarilla kuin Euroopassakin.
ii. Alcantara T xx on nyt jo komeaan pappaikään ikään ehtinyt laukkasukuinen ruunikko, jonka oma laukkaura ura loppui nelivuotiaana, sillä orilla ei vain ollut tarpeeksi vauhtia. Ori myytiin huutokaupassa ja se päätyi uudelleenkoulutuksen jälkeen kilpailemaan kenttäpuolella CIC1-luokkiin, joissa sen kanssa kilpailtiin alkuun hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Rutiinia saatuaan orin tulokset olivat tasaisempia ja sijoituksetkin paranivat aikaa myöten. Jalostukseen oria on käytetty varsin maltillisesti, laukkatammoille vain kouralliselle ja ratsupuolellakin varsamäärä jää kahden käden sormilla laskettavaksi. Mutta näistä varsoista löytyykin sitten runsas rotukirjo. 22-vuotias Al on nykyisin kevyellä käytöllä oleva eläkeläinen, joka jaksaa edelleen hurmata kaikki herrasmiesmäisellä luonteellaan.
ie. Mirga xx oli tuittupäinen tamma, jonka kanssa sai vääntää monta kertaa samoista asioista. Ratsunakin tamma oli vähän sellainen tuulella käyvä, joten ihan helppoa ei sille ollut löytää sopivaa ratsastajaa. Kun ratsukolla kemiat kohtasivat, oli meno ihan kelvollista ja siistiä. Teknistä osaamista tammalla olisi ehkä voinut olla enemmänkin kuin helppoon luokkaan, mutta sen luonne ei oikein antanut enempää periksi. Jo nuorena ensimmäisen varsan tehneen tamman luonne ei pehmentynyt, vaikka sitä toivottiin, mutta myöhemmällä iällä Mirga astutettiin vielä kertaalleen. Kumpikin jälkeläisistä osoittautui lupaaviksi kenttähevosiksi vaikka perivätkin ehkä turhan paljon emänsä luonnetta. Mirga nukutettiin ikiuneen vain 15-vuotiaana, kun siltä löydettiin useita kasvaimia.
e. Ardrahan Riona on sellainen kaikkien kanssa toimeentuleva neiti, mutta ei mikään nöyristelijä kuitenkaan. Rionan kanssa on tehty paljon työajoa painottuen metsätöihin, mutta onpa sen kanssa hömpötelty myös selästä käsin. Tamma on liikuttaessa sellainen jokaisen työmiehen ihanne; reagoi käskyihin välittömästi, mutta malttaa seistä ja odottaa. Se ei myöskään kummastele toisia valjakoita tai nykyisin metsäkäytössä olevia työkoneitakaan. Riona on omistajiensa luottotamma, jos pitää lähteä perinnemetsään tekemään työtä, joihin ei pystytä työkoneita viemään. Neljän varsan emä on periyttänyt rehellistä luonnettaan kaikille varsoilleen ja toiminut niille muutenkin oikein mainiona emänä. Viimeisin varsa oli vähän sellainen kokeilu, kuinka mahtaa käydä kun työhevosiin tottuneet omistajat kokeilevat puoliverivarsan kasvattamista.
ei. Larocan oli komea rautias, jonka kanssa selvisi metsässä kuin metsässä. Vaikka orilla oli kokoa, niin se oli myös hyvin ketterä ohjastettava, jonka vuoksi sen kanssa oli mukava toimia tiheissäkin metsissä. Koostaan huolimatta Locan kanssa pystyi toimimaan lähes kuka vain, joka mitään tiesi hevosista. Orilla ei ollut tapana rynniä tai riepotella menemään pää viidentenä jalkana. Jalostukseen näyttelyissäkin meritoitunutta Locania käytettiin varsin maltillisesti, sillä se sai vain kuusi varsaa. Varsat perivät isältään niin kokoa kuin käytettävyyttäkin. Ori löydettiin yllättäen laitumelta kuolleena sen ollessa 18-vuotias.
ee. Rosaleen oli hieman yllätyksellinen valinta työhevosen puolisoksi, mutta lopputulos oli harvinaisen hyvä työhevonen. Rosa itse kilpaili esteratsastuksessa ja kenttäkilpailuissakin se on muutamaan otteeseen käynyt. Eihän se mikään isojen luokkien hevonen ollut, mutta omalla tasollaan pisti aina parastaan ja toi ratsastajan turvallisesti maaliviivan ylitse. Rauhallisen luonteen vuoksi sen kanssa pääsi ensikertalaisetkin kokemaan kisaamisen tuomaa jännitystä. Varsoja Rosa sai kolme, kaksi täysiveristen kanssa ja kolmannen sitten Locan kanssa. Ratsuvarsat ovat pärjänneet hyvin kenttäkilpailuissa, joten ei tämä tamma huono periyttäjäkään ole ollut. Rosa jouduttiin lopettamaan tammalla olleiden pitkäaikaisten vatsaongelmien vuoksi sen ollessa 17-vuotias.
Sukuselvitys © VRL-03515
Päiväkirjamerkinnät
Päiväkirjamerkintä 24.9.2021, itsenäisiä hyppyjä
Tänään olin kasannut kentälle pientä jumppaa itsenäistä hyppäämistä varten. Glendon venytteli tyytyväisenä kaulaansa alkukäyntien aikana, aurinko oli juuri noussut lämmittämään syyskuista ulkokenttää. Aloittelimme rauhakseen kevyessä ravissa, johon lisäsin mukaan kiemurauralla olevat korotetut puomit. Glendon teki puomit konkarina oikein hyvin, ja sain pikkuhiljaa koottuakin oria hieman. Muutamien laukkaympyröiden jälkeen tein samoilla korotetuilla puomeilla kahdeksikon tyyppistä kuviota, jossa tehtiin aina kaksi puomia peräkkäin kaarevalla uralla, kolme laukkaa väliin. Glendonin kyljet alkoivat vertyä tehtävän myötä ja se alkoi tuntua aika hyvältä ja notkeammalta, joten lyhyiden välikäyntien jälkeen otin työn alle helpon jumppasarjan. Sarja koostui kahdesta in and out kavaletista, yksi laukka, pysty, yksi laukka ja okseri. Alkuun viimeisinkin este oli pieni, noin 80 senttinen, mutta sain juuri sopivasti yhden hevosenhoitajamme kentälle taluttamaan Chiralia, joten hän nosteli estettä meille. Tulin sarjan aina yhdellä korkeudella molemmista suunnista, olin rakentanut sen pituushalkaisijalle juuri tästä syystä. Kiinnitin huomiota siihen, ettei Glendon vaihtaisi laukkaa kuin vasta viimeisellä sarjan esteellä. Muuten tehtävä oli mukava, Glendon kulki oikein hyvin: eli niin sanotusti "helppoa ja kivaa"! Lopetin hyppäämisen jo okserin ollessa noin 115 sentin korkeudessa, jonka jälkeen Glendon sai taputuksia ja loppuverryttelyt palkkioksi.