Virtuaalihevonen
Wolkenhof Ardita
| Nimi | Wolkenhof Ardita | Rekisterinumero | VH21-029-0089 |
| Rotu | Saksalainen ratsuponi 59,375% | Sukupuoli | tamma |
| Väri, säkäkorkeus | punarautias, 139 cm | Painotus, koulutustaso | Esteratsastus, 110 cm (taso 6/5) |
| Syntynyt | 25.01.2021 | Ikä | 23 vuotta |
| Omistaja | Wolkenhof Ponies (VRL-06725) | Kasvattaja | Wolkenhof Ponies  |
Pieni ja pippurinen – näin voisi Arditaa ensisilmäyksellä kuvailla, ja kyllä, tämän tamman kohdalla arvelut osuvat täysin oikeaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on peritty tuplasti, sekä emän ja isän puolelta.
Hoitaessa Ardita ei millään jaksaisi seistä paikallaan. Sen pää pyörii tallin tapahtumia seuratessa, ja käsittelijä saa olla hereillä, ettei pieni kavio löydä varpaiden päälle. Tamma ei ole mitenkään pahansuopa, ei suinkaan, sen on vain haastavaa rauhoittua ihan täysin, kun tietää, että jotakin on pian tapahtumassa.
Sileällä työskentely ei ole Arditan suosikkipuuhaa, mutta kyllä se helpon tason koulutehtävät tekee ihan mukiinmenevästi ja hieman työstämällä sen saa työskentelemään mukavasti rungon läpi. Ratsastaja saa keskittyä lähinnä rauhoitteluun ja selkeisiin apuihin, jotta tamma ei hermostu ja kuumu. Sen kanssa maltti on valttia, mutta oikeilla otteilla se kulkee sievästi ja helpon näköisesti, vaikkei esteitä olisi näköpiirissäkään.
Jo pikkuesteillä Ardita laittaa uuden vaihteen silmään. Tamma imee hyvin esteille, joskus helpoissa tehtävissä liiankin voimakkaasti. Onneksi esteiden noustessa tamma alkaa keskittyä paremmin. Tammalle ei ole niin väliä, onko ponnistuspaikka hieman lähellä tai kaukana – yli yritetään aina, mieluummin hieman kaukaa ponnistaen, kuin pikkuaskeleella. Puomit tamma pitää huolellisesti ylhäällä, ja joskus niihin ratsastajan virheen johdosta kopsauttaessaan se antaa kyllä satulassa keikkuvalle välittömästi palautetta terävän pukin muodossa. Ardita ei katsele erikoisempiakaan virityksiä esteissä, oikeastaan sen kohdalla mitä massiivisempi este, sen paremmin ja ilmavammin tamma sen ylittää. Kilpailutilanteessa tamma on aikalailla samanlainen kuin kotona hypätessä – sen mielestä hyppääminen on vain kivaa, ja etenkin kilpailuissa kunnon rataa hypätessä isommilla esteillä sen keskittyminen on täysin suorituksessa. Verryttelyyn toki kannattaa ylimääräisten loikkien varalta laittaa tamman häntään punainen rusetti.
Maastossa Ardita on rohkea ja reipas, sen suosikkeja ovat ilman muuta laukkapätkät. Tamma on muutamaan otteeseen hypännyt pieniä maastoesteitäkään, eivätkä nekään sitä hetkauta. Vesilätäköistä se ei kyllä pidä, vaan kiertää ne dramaattisesti kaukaa tai loikkaa yli kuin vesiesteestä.
Suku & jälkeläiset
| i. Vivarium kel suomalainen ratsuponi 68,75% punarautias, 145 cm ERJ-III |
ii. VIR MVA Ch Delirium belgialainen ratsuponi 37,5% KTK-III |
iii. Nico Vega belg. rp 50% (xx x wB) |
| iie. Everlea belg. rp 25% (trak x belg. rp 50% [ox x nf]) | ||
| ie. Selvagem Rebento new forest YLA3 |
iei. Selvagem Whisper nf | |
| iee. Elfriida nf | ||
| e. A'isha of Krofnock saksalainen ratsuponi 50% tummanruunikko, 143 cm |
ei. Rockin' All In saksalainen ratsuponi 50% |
eii. Allstar Kerr drp 75% |
| eie. Miss Magic drp 25% | ||
| ee. Luna de Louvre saksalainen ratsuponi 50% |
eei. All-Star trak | |
| eee. May Morning wB | ||
| 04.05.2021 t. Wolkenhof Azalia (i. Roanoake Szenario) | ||
| 15.11.2021 o. Wolkenhof Zugzwang (i. Dainty Checkmate) | ||
Arvokilpailumenestys
| 31.10.2021 ERJ Cup Teilikorpi - 100 cm - 11/138 |
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
Estevalmennus 1.11.2021
Hieman erilainen päivä, sillä aamuherätykseni oli kukonlaulun aikaan puhelu tallityöntekijältä, joka ilmoitti olevansa kipeänä tänään. Ensimmäisen vartin verran kismitti, sillä olin suunnitellut tälle päivälle harvinaisen vapaapäivän. Mutta niinhän se menee, että yrittäjä ei vapaata päivää nää... No, keitettyäni kahvit termariin ja kiskottuani tallivaatteet päälle kipitin jo paikalle saapuneen toisen työntekijämme kaveriksi talliin, ja aloimme tarhaamaan aamuvuoron poneja. Aamupäivä meni sutjakkaasti ja onnistuin jopa värväämään sijaisen seuraavalle päivälle. Saimme hommat pakettiin juuri sopivasti, sillä valmentajamme oli tulossa tänään käymään, ja olin eilen päättänyt osallistua valmennukseen Arditan kanssa. Nappasin tamman hyvissä ajoin ennen valmennusta kävelytyskoneesta, jossa se oli saanut kävellä puolisen tuntia. Nyt kun päivän pakolliset hommat oli hoidettu, oli minulla hyvin aikaa hoitaa tamma kunnolla kuntoon. Se saikin perinteisten harjausten lisäksi vuohiskarvojen, hännän ja harjan siistinnän, ja vielä hieman hoitoainetta ohueen häntäänsä. "Sulle ei kyllä näitä häntäjouhia oo kovin runsaasti suotu", lepertelin tammalle suihkutellessani ainetta.
Varustettuani Arditan talutin sen kentälle ja nousin selkään. Itsenäiseen alkuverryttelyyn oli hyvin aikaa. Molempien hengitys höyrysi hieman, vaikka oli jo keskipäivä. Pakko se oli hyväksyä, että syksy oli tulossa. Onneksi kentän pohja vaikutti hyvältä, oikeastaan erinomaiselta. Yöllinen pieni sade oli tehnyt sille vain hyvää. Aloittelin verryttelyt antamalla tamman kulkea melko vapaassa muodossa, tein muutamia avotaivutuksia ja siirtymisiä saadakseni sen kuulolle.
Aloitimme valmennuksen tekemällä huolellisesti töitä pienillä kavaleteilla. Arditan kanssa oli hieman haasteita räjähtävyyden suhteen, mutta lopulta pikkutamma suostui kohtaloonsa, ettei pääsisi suuremmille esteille, ennen kuin kavalettitehtävät oli hoidettu kunnolla. Malliesimerkillisen kierroksen jälkeen valmentajamme antoi meidän hengähtää hieman välikäyntien muodossa.
Kentälle olikin kasattu vaikuttava täysimittainen esterata, joka sisälsi suhteutettuja, kolmoissarjan, okseri-okseri kaksoissarjan ja vesiesteen. Onneksi ensimmäiselle kierrokselle valmentajamme sääti korkeuden maltilliseksi, 90 senttimetrin tuntumaan, joten se ei tuntunut vaikealta. "Nyt pitää sitten oikeasti keskittyä, ratsasta jokainen kaarre ja laukka-askel. Älä tuudittaudu sen kanssa liian hyvältä tuntuvaan menoon, vaan aina mielummin hieman lisää rauhaa ja malttia", sain muistutuksen ennen radalle lähtemistä. Muutama laukkaympyrä alle ja ei kun tuulta päin. Yllätyksekseni tamma toimi vallan mainiosti – alun kavalettipyöritys oli tehnyt tehtävänsä. Kaikki linjat päästiin sujuvasti, joskin kolmoissarjan jälkeen tapahtui pieni ryntäys, mutta onneksi seuraavalle esteelle oli aikaa, joten ehdin saada tamman hallintaan. "Mainiota! Bravo", huudot kuuluivat kentän keskeltä taputuksien kera laskeutuessamme viimeiseltä esteeltä.
Loppuun Ardita sai tehdä hieman lyhennetyn radan esimerkiksi ilman kolmoissarjaa, mutta nostimme esteitä reilusti, noin 110 sentin korkeuteen. Muutama oli hieman reilukin. Sama hyvä flow jatkui ja pääsimme radan loppuun asti moitteitta. Siinä vaiheessa oli pakko taputtaa sekä ponia että itseään hyvästä työstä, ja päästää tamma venyttämään kaulaansa loppuverryttelyiden aikana.