Rasco Sportponies

Florence jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana 22.6.2021

Florence v.d. Rasco

Rekisterinumero VH14-029-0466
Rotu, sukupuoli saksalainen ratsuponi (50%), tamma
Väri, säkäkorkeus musta, 146 cm
Syntynyt, ikä 13.09.2014 Saksassa (10 vuotta)
Omistaja Ronya VRL-06725
Kasvattaja Rasco Sportponies (VRL-06725)
Painotus, koulutustaso kenttäpainotteinen, CIC2
Helmikuu 2015: KERJ-II (99,5 pistettä)

Käsitellessä Florence on oikein mukava. Sitä ei karsinassa uskoisi huippuunsa trimmatuksi kilpaponiksi, kun tamma nuokkuu suurimman osan päivästä ja suurin piirtein vähät välittää karsinaan eksyvistä ihmisistäkään mitään. Kuljetuksen kanssa ei tule minkäänlaisia ongelmia - yllättäen, eivätkä muutkaan möröt kuten eläinlääkäri, kengittäjä tai vesikarsina tuota ongelmia. Oikeastaan Florencen saisi kiskoa perässään ihan mihin vain keksisi, ja se vain taapertaisi perässä omaa rauhallista tahtiaan.

Kun Florencen selkään kapuaa, se tuntuu lähinnä pikkutyttöjen harrasteponilta. Tepsuttelee menemään poniravia ja laukkakaan ei tunnu etenevän. Ja kuitenkin, ennen kuin huomasinkaan, oli poni kvaalannut kahteen tähteen. Kahteen tähteen! Tämä piirre Florencessa onkin se hauskin - kukaan ei pidä pientä ponia uhkana urheiluhevosten luokissa. Ei ennen kuin on nähnyt Florencen kiitävän maastoradalla.

Sileällä Florence on ihan tavallinen. Se vaatii hieman aikaa käynnistyäkseen ja ratsastajan pitää ratsastaa jokainen askel, mutta tamma kyllä tekee mielellään sinänsä töitä. Oma moottorikin löytyy yleensä vartin jälkeen. Rataesteillä tamma innostuu hieman. Florencella ei ole kauhean pitkä laukka, joten sen suhteen pitää olla tarkkana - esimerkiksi sarjoille lähestyessä tulee huolehtia, että laukkaa tosiaan on tarpeeksi. Muuten Florence on mukava hypätä, se hyppää juuri sen verran mitä on tarvis eikä koskaan enempää. Joskus maastoesteiden jälkeen tamma tosin saattaa olla aika kiinni puomeissa, mutta sehän nyt on lähinnä vain verryttelykysymys.

Maastoradalla noin kliseisesti sanoen Florencen silmät tuntuvat syttyvän ja ratsastaja voi miltei tuntea ponin mahassa leijailevat perhoset. Florence on tarkka, hyvin huolellinen ja tekee aina parhaansa maastoesteillä. Pitkienkin laukkapätkien jälkeen se tulee helposti takaisin ja tekee tehtävät tarvittavalla rauhallisuudella - mikä lieneekin tamman paras ominaisuus. Vaativissa luokissa tamman kanssa pitää kyllä oikeasti edetä väleissä, ettei yliaikaa tule, mutta sen kanssa on kyllä ihan mahdollista päästä aikaankin. Florence on melko rohkea, mikään tyyppieste ei ole koskaan tuottanut sille ongelmia. Oikeastaan Florence on jopa parhaimmillaan alkukaudesta kun takana on maastoestetaukoa. Nykyään tuntuukin, että sen kanssa liika treenaaminen on vain pahasta. Kesäisin sillä ei kauheasti muuten hypätä maastoesteitä, kuin kisoissa.

Suku ja jälkeläiset

Superb v.d. Wilhoeve
saksalainen ratsuponi 50%
ruunikonkimo, 145 cm
KERJ-II
Dandy Elmett xx
trn, 159 cm
Excessive xx
Deonora xx
Queen Bee
nf, rtkm, 140 cm
Kingfisher Carito
Bellodina
Finellie
saksalainen ratsuponi 50%
rautias, 145 cm
KERJ-I
Shirana ox
prt, 153 cm
Firana ox
Shirlette ox
Finanya
conn, rautias, 143 cm
Natal Enforcement
Delle Juliet
26.10.2014 tamma Felicia v.d. Rasco i. Chester v.d. Rasco VRL-06725
30.10.2014 ori Corwin v.d. Rasco i. Corbon v.d. Rasco VRL-06725
10.01.2015 ori Crispy v.d. Rasco i. Crispin DON VRL-06725

Kilpailukalenteri (41 sijoitusta)

28.09.2014 KERJ - Rasco Sportponies - Helppo - 2/30
29.09.2014 KERJ - Rasco Sportponies - Helppo - 4/30
05.10.2014 KERJ - Rasco Sportponies - Helppo - 5/30
11.10.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 3/50
13.10.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 4/50
14.10.2014 KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC2 - 1/27
14.10.2014 KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC2 - 1/26
15.10.2014 KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC2 - 2/26
16.10.2014 KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC2 - 4/27
17.10.2014 KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC2 - 4/26
19.10.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 1/50
23.10.2014 KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC2 - 1/27
26.10.2014 KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC2 - 3/27
26.10.2014 KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC2 - 1/26
31.10.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 3/39
01.11.2014 KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC2 - 1/27
07.11.2014 KERJ - Rasco Sportponies - CIC2 - 1/30
02.11.2014 KERJ - Rasco Sportponies - CIC1 - 2/40
04.11.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 1/39
04.11.2014 KERJ - Niininki - CIC2 - 3/30
05.11.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 1/39
07.11.2014 KERJ - Breawa - CIC2 - 2/22
12.11.2014 KERJ - Dainty - CIC2 - 4/20
25.11.2014 KERJ - Rasco Sportponies - CIC2 - 2/40
11.12.2014 KERJ - Petäjävaara - CIC2 - 1/23
11.12.2014 KERJ - Zurück- CIC2 - 3/39
13.12.2014 KERJ - Zurück- CIC2 - 3/39
23.12.2014 KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
30.12.2014 KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
31.12.2014 KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
31.12.2014 KERJ - Taikakuun Kartano - CIC2 - 6/50
01.01.2015 KERJ - Rasco Sportponies - CIC2 - 2/28
02.01.2015 KERJ - Thrillium- CIC2 - 1/30
03.01.2015 KERJ - Thrillium- CIC2 - 5/30
04.01.2015 KERJ - Rasco Sportponies - CIC2 - 5/28
06.01.2015 KERJ - Rasco Sportponies - CIC2 - 5/28
16.01.2015 KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
19.01.2015 KERJ - Mörkövaara- CIC1 - 3/40
19.01.2015 KERJ - Petäjävaara- CIC2 - 4/30
22.01.2015 KERJ - Mörkövaara- CIC1 - 5/40
23.01.2015 KERJ - Mörkövaara- CIC1 - 6/40

Valmennukset & päiväkirjamerkinnät

17.01.2015 rataestevalmennus

Olin toivonut täksi päiväksi valmennukselta rataharjoitusta, ja sitähän piisasi. Florence oli kolmas ja viimeinen valmennukseen osallistuva poni ja hyppäsinkin tamman selkään suoraan nuoren Aldwin-ponin selästä. Aloittelimme valmennusta ensin ihan peruspystyllä maapuomin kera jonka jälkeen otimme erikoisesteet ihan pieninä, ratana joka kiemurteli puolelta toiselle ja sainkin tehtävän avulla Florencen kivan taipuisaksi, mutta silti laukan rullaamaan. Tamma ei katsellut esteitä juurikaan, kuten ei yleensäkkään, joten tämän tehtävän jälkeen oli hyvä fiilis lähteä hyppäämään rataa. Ensimmäisellä kerralla rata oli noin metrin korkeudessa - se oli melko pitkä, sisälsi 14 hyppyä erikoisesteineen ja sarjoineen. Alku tuntui aavistuksen haparoivalta, sillä en muistanut edetä tarpeeksi. Tämä kostautuikin sarjoista ensimmäisellä, kolmoissarjalla, jolloin Florence ihan oikeutetusti stoppasi C-osalle, sillä se ei vain pystynyt venymään enää okserin yli tuotuani sen niin pienessä laukassa sisään. Keräilin hetken itseäni jonka jälkeen lähdimme uusintayritykseen - tällä kertaa paljon, paljon paremmalla laukalla! Nyt suorastaan lensimme kolmoissarjan yli ja tajusin jopa jatkaa radan ratsastamista. Loppurata meni suhteellisen hyvin poislukien erittäin hitaan reaktioni suhteutetulla linjalla, jossa tein jäätävän eteenratsastuksen ilman mitään ajatusta toiselle osalle, sillä olin taas ratsastanut liian pienesti sisään. Välikäyntien aikana sain ohjeeksi koittaa tuoda Florencea isommassa laukassa esteille ja ehkä sen vajaa puoli askelta kauemmaksi kuin normaalisti toisin. Olin hieman epäileväinen, joten valmentajamme piti esteet suhteellisen maltillisina, kaikki ainakin alle 110 cm. Lähdin uusintakierrokselle ja ajatukseni pysyikin koossa neljä ensimmäistä estettä, ja meno tuntui todella sujuvalta ja hyvältä! Väliin onnistuin sössimään muutaman esteen, esimerkiksi juuri kolmoissarjan, mutta tällä kertaa kannustin Florencen yli kaikista osista, sillä tajusin itsekin nopeasti mitä piti tehdä. Loppuradalle taas sain ajatuksen kokoon ja onnistuinkin ratsastamaan Florencen parikymmentä senttiä kauemmaksi normaalista ponnistuspaikasta ja meno tuntui mukavan vaivattomalta. Pitkästä aikaa erittäin antoisa valmennus!

07.10.2014 intervallitreeniä

Tänään käytiin Florencen kanssa tekemässä kuntotreeniä. Olin suunnitellut meille mukavan intervallitreenin, jonka ei pitäisi liikaa rasittaa ponia. Kävimme ensin kävelemässä ja ravailemassa metsätiellä ennen treeniradalle siirtymistä. Ensin oli vuorossa kahden minuutin pätkä laukkaa. Florence olisi halunnut ensin edetä paljon lujempaa kuin minä, mutta pysyi silti kiltisti rauhallisessa laukassa pientä vastustelua lukuunottamatta. Laukkapätkän jälkeen kävelin sen verran, että tamman hengitys tasaantui - siihen ei kauhean kauan mennyt. Tämän jälkeen toistin saman kahden minuutin laukkapätkän ja taas käveltiin. Seuraavaksi otimmekin jo sykettä nostattavan pätkän, eli kolme minuuttia huomattavasti reippaampaa laukkaa. Florence tuntui tietävän homman ja lähti oitis maastoratatempoiseen laukkaan. Lyhensin hieman ohjia ja tukeuduin myös käsillä tamman kaulaa vasten kevyessä istunnassa. Florence jaksoikin hienosti laukata kolme minuuttia reippaasti, joskin loppuvaiheessa sain jo hieman kannustaa lisää vauhtia. Tästä jatkoinkin pari minuuttia vielä perään rauhallista ravia ja annoin tamman venyttaa kaulaansa ennen 20 minuutin loppukävelyitä jälleen metsän puolella.

22.09.2014 maastoestevalmennus

Olen jossain määrin aivan varma, että Florence on jollain tavalla viallinen poni. Tänään olimme nimittäin viidennessä maastoestevalmennuksessamme, ja hyppäsimme kokonaisen coffinin. Kyllä, kokonaisen coffinin! En oikein ole edes varma, miten siinä pääsi käymään niin.

Olin jo oma-aloitteisesti laukkaillut ympäriinsä pellolla, joten aloittelimme valmennuksen hyppäämällä ihan harrasteen radan, joka sisälsi tukkeja ja sianselkiä. Florence teki sen varsin vakuuttavasti spookaamatta kertaakaan ja laukkasi hyvin jokaiselle esteelle ihan perille asti. Olemme toki aikaisemmissakin valmennuksissa hypänneet tuttarin ja helponkin esteitä, mutta yleensä Florence on alussa ollut hieman epävarma, johtuen kokemattomuudestaan. Edellisestä maastovalmennuksesta on kuitenkin vierähtänyt jo jonkun verran aikaa, ja Florence on mennyt sileän ratsastuksessa ja hypätessäkin huikeasti eteenpäin.

Seuraava tehtävä oli tuttarin radasta viisi estettä - risulta linja tukille, kaksi mökkiä peräkkäin sekä kapeahko pystyeste. Myös nämä hoituivat ihan ilman mitään ylimääräistä, mutta ne olivatkin ihan perusesteitä, eivätkä linjatkaan olleet kovin lyhyitä. Seuraavaksi suuntasimme helpon ylöshypylle joka sijaitsee hieman mäessä. Teimme sekä ylöshyppy - 5 laukkaa - este että alashyppy - 4 laukkaa - este -tehtävät, jotka onnistuivat hyvin, joskin hieman kiemurtelua ennen esteitä oli havaittavissa. Seuraavaksi suuntasimme harmaan pikkucoffinin luo, joka sijaitsi melko tasaisella maalla. Hyppäsimme ensin ainoastaan välissä olevan haudan vinottain. Florence ei sanonut mitään siihen, olihan näin tehty monta kertaa aikaisemminkin sekä hypätty rataesteitä vinosti, viimeksi tämän viikon estevalmennuksessa. Seuraavaksi valmentajamme totesi ihan pokalla, että tuleppa sitten koko coffin. Silmät meinasivat pudota päästäni ja jäin varmaankin huomaamattani tuijottamaan häntä suu auki. Reaktiolleni naureskellen valmentajamme sanoikin, että jos nyt ihan vaan puolicoffin eli hauta ja jälkimmäinen tukki. Tämä onnistui - joskin aavistuksen hitaasti, mutta kuitenkin yhdellä laukalla, mikä väliin oli tarkoituskin ottaa. Seuraavaksi valmentajamme totesi, että jos nyt ihan oikeasti tulisinkin koko coffinin kun poni on noin vastaanottavainen ja viisas. Pohdin hetken asiaa mielessäni. Coffinin tukit eivät tosiaan olleet isoja, korkeintaan 80-90 cm korkeita, mutta en myöskään halunnut järkyttää Florencea liikaa, olihan se vielä nuorehko - toisaalta se oli ollut todella fiksu, aina aikaisemmin maastoesteillä kuten tänäänkin ja olisi varmasti nytkin. Päätin siis lähteä yritykseen.

Lähestyessäni sarjaa minua pitkästä aikaa jännitti jonkun verran, ja valmentajamme huutelikin kauempaa pitämään ponin nokan ylhäällä, pysymään itse pystyssä ja että eteenpäin mentäisiin, vaikka mikä tulisi. Ja niinpä kaikista päässäni kehittelemistäni kauhuskenaarioista huolimatta fiksu-Florence päätti olla tälläkin kertaa fiksu - hyppäsi ensimmäisen tukin rennosti, esteeltä laskeutuessa jännittyi, loikkasi haparoivan ja lyhyen laukka-askeleen jälkeen haudan yli vetäen hypyssä päätään alas hautaa ihmetellen ja teki sitten täysin oman päätöksen rynnätä oma-aloitteisesti viimeiselle osalle, jotta tamman ei olisi tarvinnut ottaa toista laukkaa. Tämän jälkeen Florence saikin jäätävän paljon taputuksia, kuskin hymyillessä niin, että ikenetkin vilkkuivat. Saimme tulla coffinin vielä toisen kerran, josko saisimme tammaa hieman rentoutumaan. Toisella yrityskerralla tamma olikin jo paljon rennompi, eikä ihmetellyt hautaakaan enää niin paljon. Tämän päivän treeneistä rohkaistuna päätin ilmoittaa tamman sittenkin helppoon luokkaan, enkä tutustumisluokkaan seuraaviin kotikisoihin kuten olin ensin ajatellut. Eiköhän se ole ihan valmis siihen.